Sanat

Sanoissa on arvaamattoman paljon voimaa. Sanoilla voimme repäistä auki taivaan ja helvetin. Molempia on tullut harrastettua ja toivoisin painopisteen pikkuhiljaa siirtyvän taivaan puolelle.

Ohjeistin taannoin esikoistamme jääkiekkopelin tiimellyksessä: "koita käyttää vähän kannustavampaa kieltä". Joukkue oli häviöllä pipolätkän tiukassa väännössä (isät vs. lapset). Ja oikea ratkaisu tappioasemaan oli alituinen joukkuetovereiden virheistä muistuttaminen. Enpä ole koskaan itsekään ollut hyvä häviäjä, joten ymmärrän poikaani. Mutta pointti olikin sanoissa... Kenen tahansa potentiaali nousee vähintään 80% jos käytetään toisenlaista kieltä, kuten: "hyvin menee", "sinä pystyt siihen", "me ollaan hyvä tiimi".

Meillä Suomessa on liuta sanontoja, joiden sisältöä tulisi vielä vähän hioa. Kuten tämä; vaikeneminen on kultaa. Tälle sananlaskulle löytyy jopa raamatullinen alkuperä ja silti sen kanssa mennään usein syvälle saveen ja lujasti. Milloin vaikeneminen on kultaa? Varmasti silloin, kun kyseessä on juoru, valhe, kirosana tai muuten vain älytöntä huutoa. Melkeinpä kaikissa muissa tapauksissa puhuminen on kultaa. Puhumattomuus on usein yhtä paha kuin turpaan vetäminen. 

Puhuminen on kultaa, koska se parantaa, auttaa, tukee, puhdistaa, antaa toivoa ja tuo pimeyteen valon. Sanoissa on luova voima ja jokainen voi itse valita sen mitä sanoillaan luo. Sopiiko suuhumme hyvin sanat: "Minä rakastan sinua", "Anteeksi", "Voinko auttaa", "Sinä olet minulle tärkeä", "Olet kaunis", "Olet arvokas". Tämänkaltaisten sanojen lista on loputon ja meistä jokainen on niiden sanojen arvoinen. Samalla meistä jokainen on arvollinen sanomaan näitä sanoja ja paljon enemmän. 

Jeesus valitsi sanansa tarkkaan. Hän ei syyttänyt, kun siihen oli herkullinen mahdollisuus. Toisaalta Hän suuttui ja raivosi, kun tilanne niin vaati. Jeesusta ei pelottanut rohkaista syntisiä ja epäonnistuneita. Jeesusta ei myöskään pelottanut olla hiljaa, kun Hän olisi voinut itseään puolustaa. Ja vain Jeesus sanoi ihmiskunnan ylle sanat "Se on täytetty". 

Me voimme valita tälle päivälle hyvät sanat...

100 punnerrusta…

Aamu alkoi hesarin lukemisella ja sieltä löysin otsikon ”100 punnerrusta 6 viikossa”. Hetken mielijohteesta ajattelin kokeilla moista. Tänään on eka päivä ja jo nyt tuli rimakauhu. Saas nähdä olenko kuuden viikon jälkeen edelleen lähtölukemissa.

Tämä kuten moni muukin hankkeeni saattaa jäädä puolitiehen. Olen oikeastaan mestarillinen tekemään asioita puoliksi tai ainakin aloittamaan… tai ainakin ajattelemaan, että aloittaisin. Lista on huolestuttavan pitkä, eikä asiaa yhtään auta se, että kattolistat ovat edelleen asentamatta.

Löydän nimittäin mitä käsittämättömimpiä tekosyitä olla ryhtymättä toimeen. Sijaispuuhastelu vie melkein aina voiton. Siitä syystä imurointi, netissä pyöriminen, lehtipinon lajittelu tai jopa lumityöt nousevat tärkeysjärjestys-listallani ylimmäksi ykköseksi.

Onko tämä puolitekeminen tai puolitekemättömyys hiipinyt myös muille elämänalueille? Ollaan puolitosissaan, tekevinään ja olevinaan. Olemme paikalla, muttei läsnä. Hiihtelemme hiihtämisen sijaan, käveleskelemme kävelyn sijaan ja lista jatkuu. Jumalakin on vain puolijumala; avuksi hädässä, tarpeessa ja pinteessä. Jumala silloin, kun olemme kirkkorakennuksen sisällä, mutta puolitehoinen kaupan jonossa ja liikenneruuhkassa. Saati sitten aikaisessa aamussa, jolloin hermo kireällä ja väsyneenä saatamme lapset koulutielle julkaisukelvottomalla asenteella. Hyvää koulupäivää hampaitten välistä ja paiskis – siinä eväät hyvään koulupäivään.

Muutama hetki psalmien parissa ja olen jo melkein varma, että Daavid ja kumppanit olivat yli-ihmisiä. Esimerkkinä psalmi 86:12 Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti. Yhdessä lauseessa on niin paljon antautuneisuutta ja iankaikkisuutta, että hengästyttää. Ja samalla haluan juuri tuota paljon – sanoisinko kaikesta sydämestäni.

Ensimmäinen askel puolinaisuudesta kokonaisuuteen onkin juuri tahto. Raamattua kannattaa lukea, sillä se sytyttää tahdon. Yksi lempikohtani on tapahtuma, jossa epäuskoinen ja epäröivä saa avun: Markuksen evankeliumi 9:22 …Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä."23 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". 24 Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani". Kysymys oli isästä, jonka lapsi oli pahasti sairas. Aivan varmasti isä tahtoi pojan parantuvan, mutta pettymys ja tuska olivat liian suuria, jotta olisi voinut uskoa parempaan huomiseen. Jeesus kestää epäilyn ja parantaa pojan.

Toinen askel pois puolinaisuudesta on Jeesus Kristus. Hän kestää meitä puolikkaita ja jopa tyhjiä. Taivaallinen arviointimalli ei perustu määrään tai näköön. Kristuksessa olemme elossa, täysiä ja ylitsevuotavia. Ilman Kristusta toivottomia, synnin orjia ja kuoleman omia.

Laulaisitko kanssani tämän laulun? Se on hyvä laulu ja melodia on meidän jokaisen sydämessä. Sitä ei lauleta duurissa eikä mollissa, ei korkealta eikä matalalta, ei kovaa tai hiljaa. Tämä laulu lauletaan kahdestaan Jumalan kanssa, sydämeltä sydämelle. Tämä laulu vie kohti täyteyttä!

Psalmi 130

1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä