On hullun hommaa uskoa Jumalaan. Onko mitään järkeä uskoa johonkin, jota ei näe, käsitä tai pysty todistamaan. Antropologian professori Roger Martin Keesingin (1935 – 1993) mukaan uskonto omaa psykologisesti vahvistavan ulottuvuuden, joka tarjoaa ihmisille selityksiä maailman mielekkyydestä hädän hetkellä. Samalla uskonto tukee yhteisön identiteettiä ja sosiaalista integraatiota jaettujen kokemusten avulla.
Uskoa ja uskontoa voidaan tutkia ja siitä voidaan esittää monenlaisia tutkimuksia ja mielipiteitä. Tällä tavalla ihminen onnistuu jotenkin määrittelemään tämän ”hullutuksen”.
Vuonna 1961 Neuvostoliiton Juri Gagarinista tuli ensimmäinen avaruudessa käynyt ihminen. Juri Gagarin kiersi lentonsa jälkeen useissa maissa kertomassa avaruuslennostaan. Yksi hänen kuuluisista lausahduksistaan on: "Kiersin avaruudessa - en nähnyt Jumalaa. Jumalaa ei siis ole olemassa".
Entäpä jos…
Raamatussa Paavali kirjoittaa, että uskovat ovat muita ihmisiä säälittävämpiä, jos laittavat toivonsa Jeesukseen vain tämän elämän ajaksi. Tällä tarkoitetaan, että kristillinen elämä on aikamoista roskaa, ellei tähtäimessä ole taivas ja iankaikkinen elämä. Eli jos on olemassa Jumala ja taivas, tällä kaikella onkin arvaamattoman suuri merkitys. Äkkiseltään on nimittäin aika hullua huudella taivaisiin, puhua tyhjille seinille tai antaa oma elämä ”jonkin suuremman” palvelukseen. Vaan entäpä jos se on totta? Siinä tapauksessa juuri tämä on se tie. Ja silloin eteemme avautuu jotain elämää suurempaa – jotain ikuista ja käsittämätöntä.
Usko luottaa, vaikkei ymmärrä
Raamatussa kerrotaan miehestä nimeltä Joosua, jonka tarina Jerikon valloituksesta on varmasti jokaisen pyhäkoulun top 5 joukossa. Joosua tiesi, että Jeriko on käytännössä mahdotonta valloittaa sen vahvan muurin ja armeijan vuoksi. Mutta siitä huolimatta hän ei laatinut hienoa sotastrategiaa, ei keksinyt pommia eikä rakentanut muurinmurtajia. Mitä tuo hullu Joosua tekikään… Hän uskoi ääntä, jonka kuuli ja totteli sitä. Hän kokosi joukkonsa, marssi muurin ympäri ja loppujen lopuksi he kaikki huusivat niin kovaa kuin osasivat. Joosua teki jotain sellaista, jota on hyvin vaikea käsittää. Mutta muurit murtuivat ja Jeriko valloitettiin. Kukaan ihminen ei olisi voinut keksiä moista valloitusstrategiaa, mutta tämä olikin Jumalan tapa voittaa taistelu. (Lue koko kertomus, Joosua 1-6)
Kohti käsittämätöntä ja sen yli
Olen lukenut seuraavan raamatunpaikan useasti ja silti sen toteutuminen on minulle aina yllätys:
Jes. 55:9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
Haluaisin olla kuin Joosua ja uskoa hullun lailla Jumalaan. Haluan kuulla sen hiljaisen äänen, joka ylittää ymmärrykseni ja laittaa kaikki suunnitelmani sekaisin.
Sydämeni kaipaa Jumalaa, enkä aio luovuttaa. Odotan Häntä vaikka epäilen. Joskus jopa pelkään saada vastauksia rukouksiini. Tai ehkä enemmänkin jännitän, niin kuin lapsena joululahjan saamista. Vuodatan sydämeni Hänen eteensä ja odotan.
Psalmi 62:5-8
Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti